Kampanjan parhaat hetket – Blogit

Vaalipäivän lähetessä tiivistän kampanjan parhaita hetkiä muutamaan postaukseen. Tässä on kootusti omasta mielestäni onnistuneimmat ja parhaiten tavoitteeni tiivistävät blogit. Lukemisen iloa ja muista äänestää! 1. Nuorten eriarvoistumisesta lääkärin silmin ”Lääkärin on aitiopaikalla näkemässä, miten osa nuorista purjehtii kohti mahdollisuuksien ulappaa ja osa jää rannalle seisomaan.” 2. Varhaisen stressin vaikutuksesta nuoreen. ”Kuinka rikotuista lapsista kasvaa rikkovia…

Ymmärryksen tuolla puolen

On helpompaa kohdata kaltaisiaan. Ennakkokäsitykset erilaisista ihmisryhmistä vaikuttavat hoitokäytäntöihimme ja se voi ylläpitää terveyseroja. Emmekä me edes huomaa sitä. Nuori kollega kertoi sukulaisestaan, vanhemmasta etiopialaisnaisesta, kuinka hän oli joutunut päivystykseen vatsakivun vuoksi, eikä kukaan tuntunut ottavan kipua tosissaan. ”Siitä asti, aina jos joudun sairaalaan, niin huudan suoraa kurkkua kunnes minut tutkitaan”. Kollega kertoi keskustelun ärsyttäneen…

Kannatuskirjoitus: Miila on yhdistelmä herkkyyttä, periksiantamattomuutta ja rohkeutta

19-vuotiaana Miila ykskaks ilmoitti, että aikoo muuttaa pois kotoa 700 km päähän Ouluun. Syytä tähän kysyttäessä Miila vastasi ilman sen suurempia fanfaareja päässeensä ensimmäisellä yrittämällä lääkikseen. Tämä kuvaa hyvin Miilan tapaa olla; hiljainen puurtaja ja nöyrä taivaisiin kurottelija, joka kyllä halutessaan saa äänensä kuuluviin peräkyliin saakka. Mihin ikinä hän ryhtyykin tekee hän sen tarkasti, intohimoisesti…

Mitä seuraavaksi?

Pian kaksi viikkoa sitten istuimme Keravan vasemmiston jengillä Bar Royalissa ja päivitimme puhelinten ja tietokoneiden näyttöjä parin sekunnin välein.  Hetki kello 20 jälkeen ilmestyivät ennakkoäänestyksen tulokset. Sain 101 ääntä ja oli heti selvää, että läpi mentiin. Illan mittaan äänimäärä kasvoi ja päätyi 253 ääneen, joka piti myös tarkastuslaskennassa. Jouduin muistuttamaan itseäni illan mittaan monta kertaa…

Ajatuksia keravalaisesta kerrostalorapusta

Oh, joko taas. Soitan ovikelloa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen kuuluu rapinaa. Ovea raotetaan sen verran, että näen avaajan olevan hyvin vanha mies, taaempana olohuoneessa seisoo samanikäinen nainen. ”Anteeksi, mutta teidän avaimet roikkuvat tuossa lukossa.” Mies mutisee jotain kiitoksen tapaista, irrottaa avaimet ja sulkee oven. Rappuun kuuluu naisen ääni, sanoista ei saa selvää, mutta äänensävyn tunnistaa. Mokoma…