Älä täytä tyhjää, vaan anna sen täyttyä itsestään

Milloin viimeksi et tehnyt mitään? Kävin viime syksynä aukomassa solmuun sotkeutuneita ajatuksia ja tunteita psykologin vastaanotolla. Muutama keskustelukerta auttoi hyvin, sain työkaluja työskennellä itseni kanssa. Psykologin neuvoista toimivin oli yksinkertaisesti tämä – älä täytä päiviäsi, vaan jätä sinne tyhjää. Kuinka yksinkertaista ja kuinka vaikeaa samaan aikaan. Olen joutunut uudestaan opettelemaan jotain, joka joskus on ollut…

Kuinka rikotuista lapsista kasvaa rikkovia nuoria

Miksi ihmeessä teit noin? Mitä sä ajattelit? Etkö sä nyt yhtään voinu miettiä? Nuoren ihmisen uhkarohkea ja tempoileva käyttäytyminen saa harvoin aikuisilta ymmärrystä. Nuoruusikäisen aivojen kehitys selittää jotain nuoren käytöksestä. Osan kohdalla selitys saattaa löytyä kuitenkin varhaislapsuuden stressistä. Murrosikä ohitetaan muutamassa vuodessa. Sinä aikana nuori saavuttaa aikuisen fyysiset mitat ja sukukypsyyden. Mutta nuoren mieli ei…

Rajansa kaikella, jaksamisellakin

Olen ollut tilanteessa, jossa lääkäri on kehottanut syvästi masentunutta läheistäni ryhdistäytymään. Tsemppaamaan ja yrittämään on helppo kehottaa, olen varmaan syyllistynyt siihen itsekin. Kun mietin masennusta sairastavia ihmisiä, ei heitä voi yrityksen tai tsempin puutteesta moittia. Enemmin päinvastoin. Moni sinnittelee voimiensa äärirajatkin ylittäen töissä ja opinnoissa. Painavat sitkeästi menemään, nukkuvat unilääkkeellä, hoitavat stressioireet erilaisilla pillereillä. He…

Lohtublogi särkyneille

Tämä on lohdutusblogi kaikille meille särkyneille, petetyille, jätetyille, pettäjille, jättäjille, kaiken menettäneille ja jotain kadottaneille. Tämä on lohtublogi kriisin keskellä eläville ja se blogi menee näin: Kun nyt luet tämän tekstin, olet varmuudella elossa. Olet elossa. Nosta katseesi maasta ja katso ympärillesi. Minkä värinen on taivas nyt, liikkuvatko puiden latvat, mitä kuulet, mitä haistat? Pysähdy…

Toukokuu on hyvä aika sanoa nuorelle ”sinä riität ja pärjäät kyllä”

Vapun aikaan kaveri yhytti katsomaan omaa ylioppilaskuvaani ja kertomaan, mitä muistoja kuva herättää. Muistin välähdyksiä 21 vuoden takaa, lukion ylevähenkisen ylioppilasjuhlan, ikkunoiden takana alkukesän auringon ja hiirenkorvat, ruusuja sellofaanikuoressa, mansikkakakun viipaleen. Muistan syvän väsymyksen. Stressin, joka nakutti takaraivossa ja söi juhlailoa. Olin asettanut lukion viimeisen vuoden, ylppäreiden ja pääsykokeiden tavoitteet pilvien korkeudelle. Kun kirjoitukset olivat…