Yksinäisyys satuttaa ja pahimmillaan tappaa

Ystävänpäivä-viikolla on hyvä hetki pohtia ihmissuhteiden ja yhteisöön kuulumisen merkitystä. Jos sinulla on elämässäsi ihmisiä, joille voit torstaina lähettää tervehdyksen, olet suojassa monelta ongelmalta.

Yksinäisyys ja sosiaalinen eristyneisyys ovat merkittäviä kansanterveyshaasteita. Niiden arvioidaan olevan yhtä suuri terveysriski kuin ylipaino ja tupakointi. Mainittuja vastaan on tehty vuosikymmenet kansanterveystyötä, yksinäisyydestä puhutaan yhä huomattavasti vähemmän.

Yksinäisyyden ja eristyneisyyden vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen tiedetään koko ajan enemmän. Lancetissa julkaistun valtavan, lähes 500.000 ihmistä kattaneen tutkimuksen (Linkki lopussa) mukaan sosiaalinen eristyneisyys kaksinkertaistaa ennenaikaisen kuoleman riskin. Myös yksinäisyyden tunne lisäsi kuoleman riskiä, kuitenkin eristyneisyyttä vähemmän.

Lienee hyvä avata käsitteitä.

Sosiaalisella eristyneisyydellä  tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen on kokonaan vailla sosiaalisia kontakteja tai niitä on hyvin vähän. Yksinäisyyttä, tunnetta siitä, että on yksin, eikä voi jakaa omia ajatuksia tai tunteita kenenkään kanssa, sen sijaan voi kokea ihmisjoukossakin. Yksinäisyyttä voi tuntea myös parisuhteessa.

Lyhytaikaista yksinäisyyttä kokevat luultavasti elämänsä aikana kaikki. Terveysriskit liittyvät nimenomaan pitkäaikaiseen tilanteeseen.

Yksinäisyyteen ja eristyneisyyteen johtavia tarinoita on monenlaisia. Siihen on voitu päätyä leskeytymisen, av(i)oeron, työttömyyden, sairastumisen, vammautumisen, paikkakunnalta muuton, työpaikan vaihtumisen ja vaikka puolison sairastumisen myötä. Myös vähemmistöstatus voi olla riski eristyneisyydelle.

Arkisia, kasvokkaisia kohtaamisia meidän kaikkien elämässä vähentävät digitalisoituminen ja työelämän muuttuminen. (Blogi jatkuu kuvalla alla.)

Terveyden ja yksinäisyyden/eristyneisyyden suhde on monimutkainen. Yksinäisten terveystottumukset ovat muihin verrattuna heikot: he liikkuvat vähemmän, tupakoivat useammin ja ravintotottumukset ovat yksipuolisemmat ja epätervellisemmät kuin ei-yksinäiseksi itsensä määrittävillä. Ilmiö ruokii itseään. Terveyden heikentyessä sivuun jäämisen riski kasvaa entisestään.

Sekin tiedetään, että yksinäisyys on elimistölle stressitila, joka vaikuttaa muun muassa immuunipuolustukseen. Tämä taas osaltaan lisää esimerkiksi sydänsairauksien riskiä.

Maailman terveysjärjestön WHO:n määritelmän mukaan terveys on ’täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila’. Sosiaalinen hyvinvointi muodostuu tärkeistä ihmissuhteista ja yhteisöihin kuulumisesta. Ne ruokkivat onnellisuutta ja resilienssiä, eli selviytymiskykyisyyttä vastoinkäymisistä. Tämä tukee ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Tämän kaiken perusteella on selvää, että yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä tulisi aktiivisesti ennaltaehkäistä osana kansanterveystyötä. Briteissä haasteeseen on tartuttu voimallisesti. Siellä viime vuonna tehtävänsä aloitti yksinäisyysministeri ja lokakuussa julkaistiin yksinäisyysstrategia (linkki alla).

Stategiassa on paljon sellaista, joka voitaisiin poimia hyvänä käytäntönä Suomeen. Yksi niistä, joista itse innostuin, on hieman huonosti suomentuva social prescriping, sosiaalinen resepti.

Sillä tarkoitetaan käytäntöä, jossa esimerkiksi lääkäri voi lähettää potilaansa saamaan räätälöityä tukea paikallisten yhdistysten ja järjestöjen piiriin. Apua voi saada niin yksinäisyyteen, kuin velkaantumiseen, asumisen tai työllistymisen haasteisiin tai vaikka parisuhdeongelmiin. Lähettäjätahon ja yhteisöjen välissä toimii yhteyshenkilö (link worker), joka arvioi asiakkaan tilannetta kokonaisvaltaisesti ja tutustuttaa hänet erilaisiin yhteisöihin ja palveluihin.

Toiminnan vaikuttavuudesta on varovaista myönteistä näyttöä. Pienissä seurantatutkimuksissa on nähty esimerkiksi lääkärikäyntien määrän lasku. Lisää vaikuttavuusarviointia kuitenkin yhä tarvitaan. Brittien kokemus on myös se, että toiminnan kehittäminen vaatii vahvaa valtiollista ohjausta, jotta toiminta ja sen seuranta yhdenmukaistuvat.

Pidän sosiaalisen reseptin konseptista siksikin, että sen käyttöönotto lisäisi ymmärrystä pahoinvoinnin todellisista juurisyistä. Oma havaintoni on, että omassa ammattikunnassani, lääkäreiden keskuudessa, on vielä paljon tekemistä, että sosioekonomisten taustasyiden merkitys terveyteen tunnistettaisiin paremmin.

Yksinäisyyttä täytyy vähentää monin konstein ja kaikilla tasoilla. Valtion tulee olla tässä strategia- ja arvojohtaja, keskustelun herättäjä ja ylläpitäjä. Kunnille, kolmannelle ja neljännelle sektorille kuuluvat toimeenpano, innovointi, uusien käytäntöjen kokeilu, jakaminen ja juurruttaminen.

Kohtaamisia ja uusia ihmissuhteita voi rakentaa kukin omassa arjessaan. Tällaiselle tilaisuus on ”Uusia ystäviä -tempauksessa”, joka tapahtuu sosiaalisessa mediassa 12.-14.4.2019. Lisää tietoa tempauksesta https://www.facebook.com/events/347522449435942/

Lähteet:

https://thl.fi/fi/-/sosiaalinen-eristyneisyys-on-terveydelle-yksinaisyyden-tunnetta-vaarallisempaa

https://assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/750909/6.4882_DCMS_Loneliness_Strategy_web_Update.pdf

https://www.thelancet.com/journals/lanpub/article/PIIS2468-2667(17)30075-0/fulltext

https://westminsterresearch.westminster.ac.uk/download/e18716e6c96cc93153baa8e757f8feb602fe99539fa281433535f89af85fb550/297582/review-of-evidence-assessing-impact-of-social-prescribing.pdf


Kuva: Tulay Palaz, Marcelo Vidal/ Freeimages.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s