Lääkäri on aitiopaikalla näkemässä, miten osa nuorista purjehtii kohti mahdollisuuksien ulappaa ja toiset jäävät satamaan seisomaan

Helsingin Sanomien artikkeli ihmisten kokemasta niukkuudesta on ollut tämän päivän luetuimpia juttuja ja köyhyys keskustelluimpia aiheita sosiaalisessa mediassa. Anna-Stina Nykäsen toimittama artikkeli kokosi yhteen neljän tuhannen niukkuudesta kärsivän ihmisen tarinat.

Kommenteista päätellen moni on vieraantunut sellaista arjesta, jota elää joukko suomalaisia. Sellaisesta arjesta, jossa elämästä on tullut selviytymistaistelua päivästä toiseen. Kun elämä on jatkuvaa pelkoa ja huolta, loppumatonta itsensä äärimmmilleen vetämistä. Osalle meistä arki on kauhua, jossa kadottaa itsensä ja lopulta toivon paremmasta.

Hyvinvointi on Suomessa jo niin jakautunutta, että hyvinvoivat eivät enää ymmärrä niukkuudessa elävien arjen realiteetteja. Hyvinvoivien kärki on karannut kauas, eikä sieltä kaukaa katsoessa enää erotu inhimillinen kärsimys, yrittäminen ja sinnittely. Näkyy vain harmaa köyhien massa, joka vaatii varakkailta tulonsiirtoja ilman osoitusta sen ansaitsemisesta.

Tässä kohdassa olen kiitollinen ammatissani. Ehkä ilman työtä lääkärinä en olisi havahtunut vuosia sitten eriarvoisuuden kasvuun ja hyvinvoinnin jakautumiseen. Lääkärin työ on kuin aitiopaikalta yhteiskunnan ilmiöihin tuijottamista.

Valmistuin lääkäriksi liki päivälleen 16 vuotta sitten, 25-vuotiaana. Pari vuotta paikkaani etsittyäni, päädyin tekemään töitä nuorten kanssa ja sille tielle jäin.

Ensimmäiset huomioni siitä, että nuoret eivät enää purjehdi samassa veneessä, tein vuonna 2004 Tampereen nuorisoneuvolassa. Tapasin siellä päivittäin 10-15 nuorta ihmistainta. Suurin osa heistä pärjäsi elämässään mainiosti, osa erittäinkin hyvin, mutta osan kohdalle tuntui kertyvän kohtuuton määrä vastoinkäymisiä jo ennen 20 vuoden ikää.

Erot hyvinvoinnissa olivat silmiinpistäviä. Peräkkäisistä asiakkaista toisella saattoi olla äiti saattamassa, kiire ratsastustunnille, saksalaisen laatuauton avaimet käsilaukussa, jonka ruutukuvio sopi yhteen kaulahuivin kanssa. Seuraava asiakas kertoi syöneensä viikon makaroneja ja Marie-keksejä, sillä kotona keittiön kaapissa ei ollut muuta ja ainoasta vanhemmasta ei havaintoja päiviin.

Erot vain kasvoivat, kun tein parin vuoden ajan töitä nuorisopsykiatrian erikoisalalla. Koin usein epätoivoa sen kaiken nuoren kokeman pahan ääressä, etten tiennyt itsekään, mitä voisimme enää tehdä.

Miten minä postimerkin kokoiselta tontiltani saan poistettua ne yksinäisyyden ja näkymättömyyden traumat, joita nuori oli liki koko ikänsä kantanut? Katselin merkintöjä vuosia kestäneistä eri alojen ammattilaisten yrityksistä muuttaa toivon kurssia. Kaikesta siitä huolimatta nuori oli päätynyt minun luokseni, psykiatriseen sairaalaan.

Mitä ihmettä minä sinun kanssasi teen?

Mutta aina oli toivoa. Toivottomalta näyttävistä tilanteista syntyi kuin syntyikin elämän nälkää, ensin hyvin hentoa ja haavoittuvaa, myöhemmin voimakasta ja maailmoita muuttavaa. Tässä on syy, miksi nuoret ovat kiitollinen potilasryhmä. Nuoruusikä on toinen mahdollisuus ja uudet alut ovat totta.

Mutta valitettavasti kaikki tarinat eivät olleet onnellisia. Välimatka hyvinvoiviin on joskus mahdoton kuroa kiinni ja sen tiedostamisen synnyttämää surua on raskasta katsoa nuoren ihmisen silmistä.

Parasta olisi, jos yksikään lapsi ei syntyisi keskelle niukkuutta ja kasva näköalattomaksi nuoreksi. Että perheet saisivat tukea oikea-aikaisesti ja vaivatta. Jos vanhemmalla olisi töitä, palkalla eläisi ja energian voisi selviytymissinnittelyn sijaan ohjata lapsen rakastamiseen ja läsnäoloon. Siinä olisi jo paljon.

Kuulostaako siltä, että haluaisit tukea kampanjaa, joka puhuu näiden teemojen puolesta? Tee kampanjatililleni lahjoitus Holvissa tai MobilePayllä 0445484048.


Kuva: Ciprian Butnaru/Freeimages.com

One thought on “Lääkäri on aitiopaikalla näkemässä, miten osa nuorista purjehtii kohti mahdollisuuksien ulappaa ja toiset jäävät satamaan seisomaan

  1. Rahallisen tuen lisääminen perheille, joissa on esim. alkoholi- ja/tai mt-ongelma ei mitenkään yksiselitteisesti poista niitä ongelmia siitä perheestä eikä siltä nuorelta.

    Yhteiskunnallisen koneiston kasvattaminen siten, että se järjestelmällisesti ottaisi haltuunsa huonosti voivat (tarvittaessa vastoin tahtoa) yksilöt kodin ja perheen piiristä, toisi luultavasti mukanaan mittavia muita ongelmia, jotka liittyvät mm. yksilön vapauteen yms. seikkoihin.

    Aivan merkittävä osa suomalaisen yhteiskunnan ongelmista, joita usein toki kutsutaan aivan toisilla nimillä, on alkoholin aiheuttamia tai ylläpitämiä. Asunnottomuus, köyhyys, työttömyys, masennus, yksinäisyys, syrjäytyminen jne.

    Ehdotankin tähän yksittäiseen asiaan puuttumista tavoitteeksi poliittisella urallasi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s