Kolme nuoren ominaisuutta, jotka haluaisin nyt aikuisena

Nuoruusikää pidetään usein jonkinlaisena välielämänvaiheena, siis välitilana lapsuuden ja aikuisuuden välissä. Se on nuoruusiän vähättelyä, eihän keski-ikääkään pidetä vain vanhuuden odotushuoneena. Nuoruusikä on ainutlaatuinen ja erityinen kohta elämää, jossa opitaan, kasvetaan ja rakennetaan identiteettiä pala kerrallaan.

Minulle työskentely juuri nuorten ja nuoruusiän erityiskysymysten parissa on tietoinen valinta. Löydän itseni toistuvasti innostumasta nuorten tavasta tutkia ja katsoa maailmaa, heidän oivalluksistaan ja kysymyksistään. Samalla tunnen haikeutta siitä, että jotain tuosta innosta ja rohkeudesta on iän myötä kadonnut tavoittamattomiin.

Vai onko sittenkään? Voisiko tällainen varhaiskeski-ikäinen ottaa jotain opiksi nuorilta ja kokea todellisen myöhäismurrosiän kasvuvuoden itsekin? Listasin kolme nuoren ihmisen taitoa ja ominaisuutta, jotka itselleni haluaisin juuri nyt vuoden vaihtuessa.

Avarakatseisuus

Monilla tuntemistani nuorista on upean utelias ja rento suhtautuminen kaikkeen uuteen ja vieraaseen. Ihmiselämän moninaisuus niin ihmissuhteissa, seksuaalisessa suuntautumisesta, sukupuolen kokemisessa tai ilmaisussa on heille itsestäänselvyys. Kulttuuritaustaltaan erilaiset nuoret muodostavat ryhmiä, etnisyys tai uskonto ei muodostu ryhmiä määritteleväksi tekijäksi. Haluaisin itseeni ripauksen tätä kykyä olla olettamatta ja normittamatta näkemääni, kyvyn astua oman kuplani ulkopuolelle ja rohkeuden ojentaa käsi kohti tuntematonta.

Tunteiden näyttäminen

Nuori näyttää tunteensa. Ilo on puhdasta ja aitoa, suru syvää ja silmitöntä. Iän myötä meistä moni joutuu opettelemaan hautaamaan todelliset tunteensa, ahdistuu tai peittelee syvimpiä tuntemuksiaan erilaisten suojaa tuovien toimintojen alle. Joku tekee töitä pakonomaisesti, toinen lenkkeilee, kolmas katsoo pornoa ja neljäs huuhtoo huolensa alkoholilla. Nuori on sen sijaan auki ja tässä hetkessä. Suru on läsnä hetken ja helpottaa kyllä, kun sille antaa tilan ja ajan. Jos jotain, haluaisin pystyä kohtaamaan rohkeasti pintaan nousevat tunteet, tutustumaan niihin uteliaasti ja kuuntelemaan, mitä milläkin niistä on kerrottavana.

Riskinotto

Nuoren aivot kehittyvät kaiketi evoluution sanelemana niin, että ymmärrys riskeistä, oman toiminnan pitkäaikaisista vaikutuksista tai muusta syvemmästä analyysistä syntyy vasta pitkälle yli 20-vuotiaana. Siihen asti nuorta ajaa eteenpäin voimakas halu kokea elämyksiä, irrottautua ja saada elähdyttäviä kokemuksia. Riskinottajina nuoret ovat temperamenttinsa ja monimutkaisten muiden vaikuttajien johdosta erilaisia, mutta useimmilla kuitenkin halu kokea uutta ja testata omia rajoja näyttäytyy jonkinlaisena. Mites me keski-ikäiset? Milloin viimeksi otimme riskin? Katoaako jotain turvallisuushakuisuutemme ja jatkuvan riskikalkulaation alle? Mitä jos lopettaisi analysoinnin ja menisi rohkeasti pelkoa kohden?

Olkoon vuosi 2019 kaikenikäisille rohkeuden vuosi. Toivotan meille rohkeutta kurkotella kohti uutta, rohkeutta kääntyä sisäänpäin ja kuunnella itseä. Olkoon tämä vuosi, jona päätöksiä voi tehdä siten, mikä palvelee itseä ja omaa hyvinvointia parhaiten, ei ylianalysoiden tai riskejä karttaen. Kuten läheinen nuori hiljan sanoi ”Jos ei tee mitään, ei eläkään.” Eletään siis!


Kuva: Katherine Evans /Freeimages.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s