”Moi! Mul ois pieni ongelma.” Miksi nuorilla on keskellä kesää paljon asiaa nuorisolääkärille?

”Mulla on pissatulehdusoireita, mitä pitää tehdä?”

”Mitä mä teen sheivatessa tulleille näppylöille?”

”Mitä gynekologilla tapahtuu? Onko se papa-juttu pakollinen?”

”Mua ahdistaa. Tarviin apua.”

”Mikä tämä näppy voisi olla?”(Mukana kuva ihomuutoksesta rinnassa.)

”Mitä tehdä jos on on kuukautiset ja pitäis mennä uimaan.”

Tässä yhden heinäkuun päivän aikana ventovieraiden nuorten minulle lähettämiä kysymyksiä. Ne lähetettiin minulle eri some-kanavissa, pääasiassa IG:ssa ja Snapissä.

Olen siis nuorisolääkäri. Saan nuorilta kysymyksiä ympäri vuoden, mutta nyt yhtäkkiä ryppäinä useita, ja useina peräkkäisinä päivinä. Eletään keskikesää ja nuorilla on paljon asiaa nuorisolääkärille.

Varsinkin Instagramiin viestin laittaneiden dekkaritaitoja ihailen. He ovat selvittäneet IG-tilini, laittaneet yhteydenottopyynnön ja odottaneet maltillisesti jopa tunteja, ennen kuin olen hoksannut ja vastannut.

Pohdin, mistä nyt oikein on kyse. Miksi nuori turvautuu somesta löytämäänsä lääkäriin näinkin intiimeissä asioissa ja toisaalta sellaisessa teemoissa, joihin vastauksen saattaisi löytää ihan vain googlettamalla?

Ei liene yhtä selitystä, tässä muutama tulkintani.

1. Nuorten tiedonhakutavat ovat muuttuneet. Erilaiset some-kanavat on nousemassa tai jo nousseet nuorten tiedonhakureitteinä ykkösiksi. Nuori ei siis välttämättä lue uutisia Hesarin tai Ylen sivuilta, vaan seuraa maailman tapahtumia vaikka Roni Backin tubetilin kautta. Siksi voi olla loogista, että myös terveysongelmia ratkotaan somesta tutun lääkärin avulla, eikä hakeutumalla Terveyskirjastoon.

2. Nuorten omat palvelut ovat usein kesällä kiinni. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut menevät kesätauolle koulujen loppuessa tai ne toimivat esimerkiksi vain sääntömääräisten terveystarkastusten muodossa. Varsinaisia akuuttivastaanottoaikoja ei ole. Poikkeuksiakin kuitenkin on; ainakin Vantaalla on nyt parina kesänä kokeiltu kesäterkkaritoimintaa. Palvelulle on ollut kysyntää.

3. Yksi syy on tietysti melko ilmeinen. Lääkäriin luotetaan ja netin pursuilevan, hihasta ravistetun mutu-tiedon keskellä tuntuu turvalliselta kysyä asiantuntijan kanta.

4. Nuoren tarve hakea etäisyyttä omiin vanhempiin voi näyttäytyä niinkin, että intiimeissä pulmissa mieluummin käännytään lääkärin puoleen, kuin kysytään omilta vanhemmilta ja muulta läheiseltä aikuiselta.

5. Kaikilla ei ole läheistä aikuista, jonka kanssa käydä keskustelua esimerkiksi kuukautisista tai gynekologilla käynnistä. Kaikilla ei ole kaveria tai kaverilla sellaisia vanhempia, joilta kysyä.

6. Palveluiden löytäminen voi olla vaikeaa. Oman kotikunnan verkkosivut eivät välttämättä ole muotoiltu niin, että tieto löytyy nopeasti varsinkin kännykällä sivuja selatessa. Käytetty kieli voi olla vieraannuttavaa ja vaikeaselkoista.

7. Nuorelle kynnys soittaa terveyspalveluiden neuvontanumeroihin voi olla korkea. Jos soittamisen pitäisi tapahtua tiettynä ajankohtana, kuten tunnin tarkkuudella, se voi olla erilaisista syistä mahdotonta.

8. Ylipäätään terveyspalveluissa asiointi voi olla uutta ja vierasta. Epäselvää saattaa olla esimerkiksi, miten aika lääkärille varataan, miten siihen varaudutaan, kenelle käynnistä kerrotaan, pitääkö vanhempi ottaa mukaan, mitä käynti maksaa, pitääkö olla Kela-kortti, mitä pitää sanoa vastaanottotiskillä, mitä käynnillä tapahtuu ja niin edelleen.

9. Kesällä osa nuorista kokee yksinäisyyttä. Osa saamistani viesteistä johti keskusteluihin, joissa ei hoidettu mitään vaivaa, vaan ahdistunutta ja yksinäistä oloa. Osaa selvästi jännittää uuden kouluvuoden aloittaminen ja aiemmat kiusaamiskokemukset.

10. Nuoret ovat viisaita. Kun on ongelma, siihen etsitään vastaus joskus ehkä aikuisnäkökulmasta ei-niin-konventionaalisella tavalla.

Joten tästä yhteenvetona seuraavaa: Nuorten tavoittaminen, heille palveluiden tarjoaminen ja tiedon välittäminen on juuri nyt isommassa murroksessa kuin moni arvaakaan. Entiset toimintamallit eivät enää riitä, vaan rinnalle on tuotava nuorille helpostilähestyttäviä, malatakynnyksisiä tapoja. Asiantuntijoiden ja julkisten palveluiden on olla siellä, missä nuoretkin, eli somessa tuottamassa tietoa ja vastaamassa tarvittaessa kysymyksiin.

Fyysiset palvelut tulee olla lähipalveluita ja rakennettu niin, että nuoren on niitä sujuva käyttää. Ei voi olla niin, että palvelut suljetaan kahdeksi kuukaudeksi keskellä vuotta ja luotetaan, että nuori osaa navigoida kunnan palveluverkossa oikein toiselle tiskille.

Palvelumuotoilussa tulee huomioida erilaisten palveluiden tarvitsijoiden tarpeet. Myös sellaisten, jotka ovat asiakkaina uusia ja joille kaikki on vierasta, joille puhelimen käyttö puhelun soittamiseen on epätavallista, joiden tiedontarve saattaa ilmetä yhtäkkiä iltasella ja ehtii yön aikana paisua elämää suuremmaksi kriisiksi.

Tämä vaatii uudenlaista ajattelua, jossa palveluiden rakentaminen lähtee asiakkaan tarve edellä. Se muutos ei joustoitta tai ilman uudistumismielisyyttä ja rohkeutta tapahdu.

Kuva: Chris Baker /Freeimages.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s