Yhden taudin anatomia

Tämä teksti on tarkoitettu lohduksi ja tueksi kaikille influenssapotilaille. Lääkäri potilaaksi joutuessaan on tämän viruksen edessä selätetty, itkuinen ja avuton siinä missä kaikki muutkin.

Herään keskiviikkoaamusta ennen kelloa ja tiedän tulevani sairaaksi. Rintalastan takana tuntuu outoa kihelmöintiä ja painon tunnetta. Olen osannut odottaa flunssan tuloa, sillä puolisoni on ollut reporankana puoli viikkoa. Puntaroin aamulla, lähteäkö töihin vai jäädäkö kotiin. Kävelytän koirat, hengitys on oudon tiheä ja päässä tuntuu raskaalta. Muita oireita ei kuitenkaan ole, joten lähden töihin.

Se oli virhe. Olo pahenee nopeasti. Töihin päästyä yskin kuivaa yskää ja ihmettelen rintakehällä tuntuvaa painontunnetta. Annan klo 10 puhelinhaastattelun, joka keskeytyy monta kertaa yskimiseen ja äänen pettämiseen. Noin tunti tästä alkaa vilutus. Raajoissa tuntuu repivää kipua, joka liittyy minulla aina kuumeen nousuun. Mittaa kuumeen ja lämpöä on vähän. Olo on jo niin raskas, että mietin jaksan kotimatkan. Lähden kotiin, mies tulee juna-asemalle vastaan. Onneksi, sillä sadan metrin matka junalaiturilta autolle on ponnistelu. Kello on 11.30.

Mittaan kotona kuumeen, se on 38.5. Tuntien sisällä kuiva yskä on pahentunut ja yskiessä on alkanut tuntua pistävää, suorastaan lävistävän terävää kipua oikealla puolella rintakehää. Kipu on niin epämukava, että yskiessä on pakko kumartua ja samalla puristaa käsillä rintakehää kuin pitäisi keuhkoja kasassa.

Ibuprofeeni laskee kuumeen, mutta vain vajaaksi pariksi tunniksi. Kohta horkkamainen viluttaminen alkaa uudelleen ja nopeasti kuumetta on jo 39. Pohdin vaihtoehtoja päässäni. Oireet jossain määrin (ehkä rintakipua lukuunottamatta) sopisivat influenssaan, joskin olen ottanut rokotteen. Toinen vaihtoehto on keuhkokuume, vaikkakin se tuntuu vielä epätodennäköisemmältä. Oireet niin nopeasti alkaneet ja rajut, että päätän varata torstaiaamulle lääkäriajan.

Yö on levoton, kuume sahaa ylös alas, kuumelääke ei auta kuin hetken. Yskiessä tuntuva rintakipu on todella epämukavaa, nyt alkaa myös irrota myös limaa, ruskeaa paksua puuroa.

Google-haut: Alahengitystie käypä hoito; rs virus aikuisella; influenssa oireet

Torstai. Aamuinen olo on heikkoa. Kävelymatka parkkihallista lääkäriasemalle tuntuu pitkältä. Lääkäriä varten olen miettinyt etukäteen, mitä nyt ainakin itse ottaisin, jos samanlaisen potilaan kohtaisin – perusverenkuva, crp, influenssatestit ja keuhkokuvan. Tunti lääkäriasemalle saapumisesta olen tavannut lääkärin kahdesti ja edellä mainitut tutkimukset ovat tehty ja tulokset saatu. Influenssanäytteet ovat negatiiset, crp jonkinverran koholla ja keuhkokuvassa on keuhkokuume-epäily. Yritän kysellä keuhkokuvasta tarkemmin, mutta nuori kollega ohittaa kysymykset. En koskaan kerro ammattiani vastaanotolla, ellei sitä kysytä tai se tule muuten esiin, joten en tee sitä nytkään. Nyt miettien pieni yhteinen pohdinta labratulosten tulkinnasta, sekä röntgenlöydöksestä, olisi voinut olla ihan järkevää.

Ensimmäisen antibiootin otin jo autossa kotimatkalla. Koko torstai kului keskiviikon hengessä, kuume nousi ja laski, olo oli voipunut ja keuhkoihin sattui. Napsin kolme ensimmäistä antibioottinappia vähän tiivistetymmällä aikataululla saadakseni hoitotehon nopeasti. Yöllä tuli yksi kuumepiikki, perjantaiaamulla olin kuumeeton.

Google-haut: Keuhkokuume kesto; keuhkokuume käypä hoito, keuhkokuume happisaturaatio

Perjantaina olossa tuntui, että jokin askel parempaan oli tapahtumassa. Olo ei ollut enää niin raskas ja yskä vaikutti vähentyneen, samoin kipu. Toiveikkaana siivosin perjantai-iltapäivän puolella keittiön ja vessan ja järjestelin eteisessä kengät. Väsymys iski märällä rätillä ja kaivauduin takaisin sohvanpohjalle. Pian nousi taas kuume, hetkessä 39 asteeseen. Mutta tulipa katsottua Netflixiä, sitten Jussi-gaalaa ja lopuksi Sohvaperunat. Levotonta yöunta katkoi entisestään pahoinvoiva koira. Kolmelta yöllä nousi taas kuume. En jaksanut enää mitata, mutta arvioin, että se oli taas sen 39.

Lauantai-aamu. Jälleen vähän virkeämpi olo. Uutena ongelmana nyt perinteisen flunssan oireet. Nenä on tukossa ja aivastuttaa. Sisar käy kylässä ja tuo terveisiä Kaliforniasta. Väsymys kasvaa iltapäivää kohden ja kuudelta illalla alkaa tässä tuttu vilutus. Hetkessä kuume ampaisee tuttuun kolmeysiin.

Nyt alkaa ärsyttää. Katson Titanicia telkkarista ja huomaan, miten kuumeiset aivot eivät kiinnitä huomiota huonoon näyttelijätyöhön ja tarinan aukkoihin. Olenkohan nyt jättänyt huomioimatta taudinkin kulussa jotain?

Google-haut: Pitkittynyt keuhkokuume; keuhkokuumeesta toipuminen; keuhkokuume käypä hoito

Tulee sunnuntaiaamu, antibioottipäivä 4, kuumepäivä 5. Aamu alkaa kuumeella. Ei voi olla totta. Yritän ajatella rationaalisesti, yritän olla lääkäri. Lääkäreillä on Facebookissa suljettu keskusteluryhmä, jossa voi konsultoida toisia, kunhan potilaan henkilöllisyys ei paljastu. Jätän ryhmään keskusteluavauksen, jossa toivon kommentteja siihen, miten kuumeeseen suhtautua. Kuvaan torstain tutkimuslöydökset ja oireiden kehityksen keskiviikosta asti.

Kommentteja tulee muutamassa minuutissa monia. Kollegojen näkemykset ovat kahta laatua – toiset epäilevät, että aloitettu antibioottihoito on liian suppea ja turhan matalalla annoksella. Toiset taas epäilevät koko diagnoosia – miksi tulehdusarvo ja valkosolujen määrä ei ollut mittauksessa tuon korkeampi, jos oireet olivat kestäneet jo liki vuorokauden. Kaikki ovat sitä mieltä, että tulehdusarvo pitää katsoa uudestaan ja tehdä sen perusteella jatkosuunnitelmat.

Menen taas applikaatioon ja varaan ajan. Koska olkkarin kello oli jäänyt kääntämättä kesäaikaan, tuleekin yhtäkkiä todella kiireinen lähtö ja ehdin Tikkurilaan minuuttia ennen vastaanottoaikaa.

Kollega on nuori ja helkkarin pätevä. Hänen työdiagnoosinsa on virustauti, jokin muu kuin influenssa tai sitten influenssa, sillä otetut pikatestit eivät ole 100 % varmoja. Otetaan päivistys-crp ja se on alle 10 sopien virustautiin. Saan vihdoin nähdä torstaisen thx-kuvan ja siinä ei näy kyllä mitään keuhkokuumeseen sopivaa. Diagnoosi oli siis alun alkaen hataralla pohjalla. Ei ihme, ettei antibiootista ole ollut apua.

Puoliso valmistaa kulhollisen lohturuokaa, tomaattipastaa valkosipulilla ja chillä. Ja illalla nousee kuume, suoraa tietä ja varsin vauhdikkaasti 39. Makaan sohvalla ja kiroan ääneen, huutaisin, jos jaksaisin. Burana laskee lämpöä hitaasti tuntien ajan, hiki kastelee taas yhden vaatekerran.

Kaadan lasiin calvadosta ja katson Hitchcock-dokumentteja Areenasta. Nukun poikkeuksellisen hyvin ja pitkään.

Google-haut: Pitkittynyt kuumeilu; endokardiitti; jaqcues truffeau;

Maanantaiaamulla olo on nuhainen, mutta energinen. Kastelen kukat, siivoan vähän keittiötä, petaan sängyn ja imuroin. Huomaan suunnittelevani pihan kevättöitä, juon peittoon kääriytyneenä kahvia kotiportailla ja huomaan kevään edenneen sillä aikaa, kun olen maannut sohvalla.

Käymme puolison kanssa aamupäivällä kaupassa, hissuksiin liikkuen olo, pää ja jalat kantavat. Ostan tulppaaneja ja mämmiä. Pääsiäinen näyttää sittenkin tulevan. Kuume ei nouse enää. Tauti taitaa olla selätetty, mutta toipuminen jatkuu vielä monta päivää.

Googlehaut: Mistä hevosenlantaa uusimaa


Kuva: Davide Guglielmo/Freeimages.com

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s