Kyse on lapsen edusta – Keravan kaupungin tulee perua päätöksensä ja palauttaa vegaaniruoka kouluihin ja päiväkoteihin

Keravan kaupunki teki pari viikkoa sitten mielivaltaisen päätöksen lopettaa vegaanisen ruuan tarjoaminen kouluissa ja päiväkodeissa.

Tehosekoitin jauhaa naudanmaksaa ja sipulia. Paistan syntyneestä punertavasta taikinasta harmaita maksaohukaisia. On syksy 1990, olen 13-vuotias ja tiedän, että tämä yläkoulun kotitaloustunti on se hetki, jolloin viimeisen kerran syön lihaa.

Ja oikeassa olin.

1990-luku ja sen lamavuodet eivät koulun ruokatunnilla kasvissyöjää hellineet. Muistelen syöneeni liharuokapäivinä raastesalaattia ja näkkäriä, joskus ehkä kumiperunoita tai riisiä. Hatara mielikuva on, että kasvisruokaa olisi saanut lääkärintodistuksella, mutta en nähnyt mieltä alkaa lääkärin kanssa setviä syitä ruokavaliolleni, sen eettisiä ja moraalisia ulottuvuuksia.

Noin 15 vuotta sitten kokeilin ensimmäisen kerran vegaanista ruokavaliota, eli karsin kaikki eläinperäiset tuotteet pois. Se osoittautui silloisilla kahviin kokkaroituvilla kasvimaidoilla ja pahvinmakuisilla juustoilla hankalaksi. Soijarouhe kyllästytti ja riittävän proteiinin kasaaminen vaikutti vaivalloiselta.

Toista on nyt. Liuin kuin huomaamatta reilu vuosi sitten uudestaan vegaaniruokavalioon. Nyt nyhtökaurojen ja härkisten aikana proteiini oli helppo kasata lautaselle. Kauramaito ei enää kokkaroitunut aamukahviin ja lehmänmaidottomien välipalajugurttien, levitteiden, juustojen valikoima on suuri.

Kun oma lähikauppakin perusti vegehyllyn jatkuvasti laajentuvin valikoimin, ei vegaaniuden toteuttamissa ole ollut mitään vaikeuksia.

Jonkinasteiset lihattomat ruokavaliot vaikuttavat ainakin omassa kuplassani olevan yleisempiä kuin lihalliset. Facebookin vegaaniryhmissä on tuhansia tai kymmeniä tuhansia jäseniä. Kaupat laajentavat vegehyllyjään ja ruokatehtaat puskevat markkinoille erilaisia lakto-ovo tai vegaanivaihtoehtoja.

Vegaaniruokavalion toteuttaminen ei ole vaikeaa, eikä vaarallista. Olen terve ja hyvässä kunnossa. Lisävitamiineja tarvitsen, siihen riittää nappi b12-vitamiina ja D-vitamiinia. Hemoglobiinini on kuin hiihtäjillä ja sallii verenluovutuksen monta kertaa vuodessa. Fyysinen kunto on hyvä ja olisi parempikin, jos viitsisi, ehtisi treenata nykyistä enemmän.

Tuntemani vegaanit ovat yleensä ottaen hyvin tiedostavia ja tarkkoja ruokavalionsa terveellisyydestä. Paljon huolellisempia kuin valtaosa lihansyöjätutuistani. Vegaanit tuntuvat myös muuten huolehtivan terveydestään paremmin kuin moni muu, he hyötyliikkuvat, kulkevat paljon fillarilla tai jalan, eivät tupakoi ja alkon kulutus on maltillista.

Keravan kaupunki teki pari viikkoa sitten mielivaltaisen päätöksen lopettaa vegaanisen ruuan tarjoaminen kouluissa ja päiväkodeissa. Lakto-ovo-ruokaa pidetään edelleen tarjolla, mutta vegaanista ruokaa saadakseen tulee toimittaa lääkärintodistus. Olen kuullut koululaisesta, joka vie kouluun omat eväät. Omat eväät vuonna 2017!

Lasten vanhemmat ovat yrittäneet saada kaupungilta selkoa siihen, mihin yksipuolinen  päätös perustuu. Vastauksia on ollut vaikeaa saada. Jossain on ilmeisesti viitattu johonkin THL:n suositukseen lasten ravitsemuksesta. Ainakaan se ei voi olla THL:n Syödään yhdessä (2016) , jossa kerrotaan, että ”Huolellisesti koottu vegaaniruokavalio sopii myös raskaana oleville, imettäville, lapsille ja nuorille.”

THL:n Syödään ja opitaan yhdessä (2017) toteaa, että ”Kasvavan lapsen vegaaniruokavalio on vaativa toteuttaa siten, että siitä saadaan riittävästi energiaa ja kaikkia välttämättömiä ravintoaineita ja ruoka on myös maukasta ja käytännössä helppo toteuttaa.” Vaativaa ehkä, mutta ei se ole ollut mahdotonta Keravalla tähänkään asti.

Täytyy ymmärtää, että koululaisen kohdalla kyse on lapsen päätöksestä, jonka hän pohjaa omiin arvoihinsa. Lapsen edun toteutuminen vaatisi sellaisen kouluruuan tarjoamista, jota hän kykenee syömään. Kyse ei ole mistään merkillisestä ruokavaliosta, vaan jatkuvasti yleistyvästä ilmiöstä. Lapsia koskevia päätöksiä kunnissa ei pitäisi tehdä ilman lapsivaikutusten arviointia, muun muassa selvittämällä päätöksen kohteena olevilta itseltään, mitä he asiasta ajattelevat. Tätä ei ole Keravalla tehty.

Päiväkoti-ikäisen ruokavaliosta päättää ensisijaisesti hänen vanhempansa. Vanhemmat ovat lapsen ensisijaiset kasvattajat ja hänestä pääasiallisessa vastuussa – kaupunki ja viranhaltijat hyväksyköön vanhempien näkemyksen. Kyse on kasvatuskumppanuudesta. Kun lapsi kasvaa ja hänen oma tahto ruokavalionkin suhteen vahvistuu, hän tekee oman päätöksensä.

Lihakarjan kasvatuksen negatiivinen vaikutus ilmastoon tiedetään ja etenkin punaisen lihan terveysriskit on tunnettu vuosien ajan. Siksikin on kummallista, miksi edelleen liharuoka nähdään kouluissa ja päiväkodeissa normina ja kaikki siitä eroava poikkeuksena, ”erityisruokavaliona”. Jos lähtökohta olisi terveellisyys ja ilmastovaikutukset, olisi naperoiden lautasella enemmän kasviksia, kasviproteiineja, kasvirasvoja ja paljon ähemmän, jos ollenkaan lihaa.

Innolla odotan, että Keravan kaupunki tarkentaa tekemäänsä vegaaniruokavaliolinjausta. Siihen asti lupaan nuorisolääkärinä olla asian kanssa tuskailevien vanhempien ja koulaisten käytettävissä – heittäkään sähköpostia miila.halonen@kerava.fi.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s