West Highland Way – vinkkejä vaellusta suunnittelevalle

Tein syyskuun loppupuolella vaellusreissun Skotlantiin. Patikoimme sisareni kanssa West Highland Wayn, 152 kilometriä Ylämaalla. Koska sain reissua suunnitellessa paljon hyviä vinkkejä blogeista, kerään tähän kirjoitukseen omat neuvoni matkaa suunnitteleville. Ehkä joku Googlen kautta osuu lukemaan.

Mikä on WHW?

West Highland Way (WHW) on yksi maailman suosituimmista pitkistä vaellusreiteistä. Eikä ihme, se on helppo saavuttaa, se on suhteellisen helppokulkuinen ja sen varrelta saa palvelut niin rinkkareissaaja kuin hotellimajoittuja. Vaelluksen voi tehdä niin lyhyissä pätkissä kuin kunto vaatii ja lomapäivät sallivat tai sen voi repiä nopeimmillaan jopa neljässä päivässä, jolloin päivämatkat ovat tietysti varsin pitkät. Tavanomainen WHW-reissaaja viettää polun päällä 6-8 päivää. Yleistietoa reitistä löydät WHW:n omilta verkkosivuilta.

Missä se kulkee?

WHW sijaitsee Glasgow’n Milngavie-nimisen kaupunginosan ja Fort Williamin välissä. Reitin voi kävellä joko etelästä pohjoiseen (suositumpi) tai toisin päin. Milngavie’n (äännetään kutakuinkin Millgai) vievät junat Glasgow’n pääasemilta ja Edinburghista monta kertaa tunnissa. Reitin alku on rautatieasemalta noin 300 metrin päässä. Fort Williamiin tai sieltä pois pääsee junalla tai bussilla. Junia kulkee niin Lontoon Eustonista kuin Glasgow’n isoilta asemilta.

Millainen reitti on?

WHW on pitkä, mutta ei kovin vaativa. Toki vaativuus riippuu kulkijan jaloista. Me patikoimme reitin 7 päivässä, jolloin pisin päivämatka oli noin 35 km ja lyhyn rapiat 9 km. Raskaaksi reitin voi tehdä tottumattomuus pitkiin päivämatkoihin ja vaihtuva sää. Liki jokaiseen päivään mahtui myös rapsakoita nousuja ja laskuja, joista ehkä hengästyttävimmät olivat ensimmäisen päivän Conic Hillin nousu ja toiseksi viimeisen päivän rapsakka kipuaminen Devil’s Starecasea pitkin vuoren yli. Matkakumppani on minua tuntuvasti parempikuntoinen ja hänelle nousut ja laskut olivat lähinnä hauska haaste. Itse jouduin pinnistelemään vähän enemmän, mutta mitään lähelläkään ylivoimaista ei tullut vastaan.

20170920_144114

Millainen maasto, polku ja eksyykö siellä?

Reitti kulkee läpi hyvin monenlaisten maastojen, on vanhoja tammimetsiä, lehmälaitumia, jyrkkää ja kivikkoistä rantapenkerettä, vuoren rinnettä, vanhoja sotilasteitä, mutta myös asfaltoituja autoteitä ja hiekkateitä. Tie on pääosin helppokulkuista, mutta varaudu kulkevasi ainakin kolme viimeistä päivää teräväkulmaisista, liukkaista kivistä rakennetun polun tai tennispallonkokoisten kengän alla muljuavien kivien päällä. Lisäksi viimeisinä päivinä haastetta lisää vesi, sillä polun ylittää kymmenet kerrat purot tai puro kuljee polun päällä.

Ja ei, WHW:llä ei voi eksyä. Se on erinomaisen hyvin merkitty reitti. Kartta kannattaa olla mukana kuitenkin, sillä etäisyyksiä ei ole juuri merkitty kyltteihin ja kartan avulla voi ennakoida myös tulevaa maastoa.

20170924_095742

 

Koska mennä?

WHW on siis maailman suosituimpia reittejä. Sen vuodessa tarpoo lähteestä riippuen 27.000-35.000 ihmistä. Suosituimmat kuukaudet ovat touko- ja kesäkuu. Kesän hyvä puoli lienee vähäisin sademäärä ja korkein lämpötila, mutta varautua pitää runsaaseen väkimäärään ja mäkäräisiin. Oma reissuajankohta syyskuun lopussa oli mielestäni oiva valinta – mäkäräisiä oli, mutta kestettävästi, ihmisiä alkumatkasta hyvin vähän, loppureissua kohden lisääntyen. Jos sadetta, tuulta ja sumua pelkäät, ei Skotlanti taida olla juttusi. Varaudu siihen, että koska reissaatkin, tulee aina vettä, varmasti tuulee ja sumu peittää maisemia. Se on osa kokemusta.

Miten valmistautua?

Hommaa kunnon vaelluskengät ja kävele ne sisään. Netti on täynnä keskusteluja, pitääkö kenkien olla lyhyt- vai pitkävartiset (hiking boots). Suosisin varrellisia kengiä kahdestakin syystä. Ensinnäkin nilkka tarvitsee tukea muljuavassa maastosssa ja lisäksi purojen ylitys on tuntuvasti mukavempaa, jos kengän suu ei nielaise mitään sisäänsä. Kenkien sisäänajo vie aikaa. Kävele mahdollisimman paljon, käytä harjoitusreppua ja kulje monenlaisia maastoja.

Oma kuntotreenini jäi niukaksi reissua edeltäneen flunssan takia, mutta eipä se järin haitannut. Tein viikossa 2-3 kertaa noin 10-15 km lenkkejä noin 5.5km/h vauhdilla. Lisäksi fillaroin ja poljin kuntopyörää. Tämä riitti. Kovakuntoinenkin saattaa silti yllättyä pitkien päivämatkojen rasittavuudesta. Kestävyyttä kannattaa siis hankkia.

Tapasimme reitin varrella hyvin monenikäisiä ja monenkuntoisia vaeltajia. Ikähaitari lienee ollut noin 20-80 vuotta. Iäkkäämmät reissaavat olivat pilkkoneet matkansa pieniin etappeihin tai he aloittivat sen vasta puolimatkasta.

20170923_121916

Miten järjestää reissu käytännössä?

WHW:n ympärille on syntynyt mukavaa matkailubisnestä. Reissuun on mahdollista matkatoimiston kautta varata matkatavaroiden kuljetus etapista toiseen, sekä majoitukset väliasemille. Varattavat majoitukset ovat kimppamajoituksista laverisängyillä hyvälaatuisiin B&B-paikkoihin ja hotelleihin. Me varasimme pienen Scottish Walks- yrityksen kautta paketin, johon kuului majoitukset BB:ssä omalla suihkulla ja vessalla (en suite) ja matkalaukun kuljetuksen. Suositan lämpimästi, hintalaatusuhde on todellakin kohdallaan. Scottish Walksin nettisivut ovat täällä.

Kengät ja sukat!

Koska vaellusreissun todennäköisin ongelma ovat rakot, kannattaa asiaan varautua niin kuin vain voi. Hyvien vaelluskenkien lisäksi varaa mukaan reilu pinkka hyvälaatuisia sukkia. Itse sain joltain bloggarilta rakkojen ehkäisyyn hyvän vinkin, joka jatkokehitin eteenpäin: voitelin aamulla Compeed-rakkopuikolla jalkaterät, eritoten varpaat ennen sukan laittamista. Varsinaisen vaellussukan alle laitoin ohuen alussukan (liner). Tämä konsti vähentää ihoon kohdistuvaa kitkaa. Alussukka vaihdetaan joka päivä, vaellussukan kanssa pärjää kaksi tai kolmekin päivää. Lisäksi tietenkin reissuun ja päiväreppuun tarvitaan kasa rakkolaastareita. Pieneenkin hankauksen tunteeseen kantsii reagoida heti ja laastaroida iho piiloon.

Mitä mukaan?

Varaudu seuraavaaviin: Sade, tuuli, lämpimät, jopa kuumat päivät ja pitkät vaellusmatkat. Merinovillaiset aluskerrastot ovat aika must, yläosia on hyvä olla yksi per 2-3 päivää. Välikerrastoksi joko epäekologisia fleecejä tai merinovillaa. Takiksi tuulta ja vettä hyvin pitävä takki. Itsellä takki on Haltin Drymax-pinnoitteinen kuoritakki ja se oli erinomainen valinta. Takki piti tuulen hyvin ja piti veden pois iholta, kuten luvattu.

Housujen kanssa osa reissaajista suosi kevyitä vaellushousuja, joiden päälle he kiskaisivat sadehousut tarvittaessa. Aika vaivalloista sanoisin. Minulla on Fjällrävenin goretex-housut niinä päivinä, kun sääennuste lupaili sadetta. Housut eivät olleet liian kuumat tai kankeat kuivallakaan kelillä. Tyylinsä kullakin.

Lisäksi tarvitset tietysti hyvin istuvan repun, jonkinverran energiaruokaa, kuten kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, vesipulloja, kipulääkettä ja rakkolaastarit. Keväällä ja syksyllä syytä pakata mukaan pipoa ja sormikkaita. Erilaisia pakkauslistoja löytyy netistä runsaasti, niitä toimittavat myös matkatoimistot reissuvarauksen vahvistuksen yhteydessä.

Itse otin mukaan myös goretex-säärystimet, jotka suojasivat kenkiä ja lahkeita mudalta ja vedeltä. Vaellussauvat olivat ehdottoman hyvä ostos myös, niistä sai viimeisiin päiviin tukea erityisesti vuorilta laskeutumiseen. Säästää nilkkoja ja polvia, sekä auttaa purojen ylityksessä kummasti.

Koska reitti kulkee kylästä toiseen, ruokaa ja vettä on helppo saada. Samoin taksin tai bussin saaminen on vaivatonta, jos matkateko jostain syystä tyssää.

IMG-20170922-WA0004

 

Mitä odotettavissa?

WHW on suosittu ja perustelluista syistä. Ylämaan maisevat ovat ylittämättömän upeat. Lisäksi skotit ovat rentoja ja ystävällisiä, palvelut laadukkaita, ruoka hyvää. Tämä ei ole reissu heille, jotka haluavat välttää ihmiskontaktia, sillä kanssareissaajia on varmasti aina polulla. Tämä ei myöskään ole erämaareissu, jossa päivästä toiseen kuljettaisiin kaukana autoteistä tai ihmisasutuksesta, vaan päinvastoin. Erämaatunnelmaa on tarjolla oikestaan vain Rannoch Moorin ylityksessä. Teiden ja rautatien läheisyydessä kulkeminen voi olla häiritsevää, jos sen niin haluaa kokea tai sitten rauhoittavaa, kun tietää, että apu on tarvittaessa lähellä, eikä eksyminen ole mahdollista.

Mitä itse pidin kokemuksesta?

Pidin aivan valtavasti! Pitkät 7-8 tunnin patikoinnit vaihtelevissa maisemissa olivat meditatiivisia kokemuksia, täydellistä keskittymistä ja hiljentymistä vaativia. Maisemat olivat uskomattomia, sään vaihtelut vaikuttavia, tavatut ihmiset riemastuttavia. Olen koukussa ja valmis lähtemään koska vain uudestaan.

Laita  kommenttiin kysymyksiä, jos haluat tietää jotain WHW:stä lisää, yritän vastata.

20170924_114219

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s