Citybloggari hyvästelee Lapinjärven ja kokoaa viikon tunnelmat

Bloggariviikkoni Lapinjärvellä päättyi eilen lauantaina. Samalla päättyi viimeinen kesälomaviikkoni ja huomenna taas alkaa arki. Residenssiviikko ja tutustuminen kuntaan on pitänyt hyvin arkiajatukset loitolla, siksi ajankohta ei olisi voinut olla parempi.

Lähdin siis tavoittelemaan vastausta kysymykseen ”Uskallatko muuttaa maalle?” Miltä se tuntuisi, näyttäisi ja maistuisi?

Voisinko nähdä itseni kipaisemassa kirkonkylän kaupasta arkiostokset ja sen jälkeen pistäytymässä Cafe Monicassa kahvilla ja rupattelemassa tuttujen kanssa? Voisinko työpäivän jälkeen kuvitella itseni Koko Kylän Työnhuoneella harjoittelemassa espanjan alkeita? Näkisinkö itseni varhaisena kesäaamuna uimassa jossain Lapinjärven monista uimarannoista, sen jälkeen hyppäämässä työvaatteisiin ja karauttamassa duunipaikalle?

Kyllä minä voisin, eikä mielikuva vaadi edes kovia ponnisteluja.

Toki minun mielikuvien Lapinjärvi on keskikesän auringossa paistatteleva pikkukylä, ihmisenkorkuiset vattupensaat Struven pisteen rinteessä ja vilpoisa uimavesi. Talvista Lapinjärveä en ole nähnyt, enkä kertaakaan kokeillut, miten työmatka Lapinjärveltä taittuisi.

Muuttaminen maalle voisi tuoda elämään lisää kaivattua yhteisöllisyyttä ja luontoa lähemmäs. Metsistä ja järvistä voisi tulla olohuone, johon vetäytyä, kun kaipaa tilaa ajatuksille ja hengitykselle. Toisaalta muuttaminen tarkoittaisi luopumista jostain, jonka nyt koen elämänlaadullisesti tärkeänä; maltillisen mittaisesta työmatkasta ja palveluiden likeisyydestä.

Jos oikeasti suunnittelisimme muuttoa, se vaatisi työnkuvan täysmuutosta kohti etätyöpainotteisempaa suuntaa. Päivittäinen Helsingissä käynti ei autottomalta onnistu, mutta parina päivänä viikossa mahdollisesti kyllä. Toisaalta, jos eläminen Lapinjärvellä olisi edullisempaa kuin Suomen metropolialueella, olisi ehkä mahdollista siirtyä osa-aikaiseen työhön, ehkä vain nelipäiväseen viikkoon. Siinä olisi todellinen laadunlisäys!

Mielikuvakseni Lapinjärvestä jää tyynenä siintävä järvenselkä, peltoaukeat, ojavarsien kukkaniityt, luonnon kauneus ja – outoa kyllä siisteys. Kaikki julkiset tilat viheralueita myöten olivat moitteettomassa kunnossa. Mieleen jäävät myös ilmeinen kotiseuturakkaus ja rohkeus toimia toisin, trendikkäästi  ilmaisten olla boksin ulkopuolella.

Teille, jotka pohditte elämänmuutosta ja muuttoa kaupungista maalle, suosittelen ehdottomasti pitämään Lapinjärven vaihtoehtojen listalla. Ehkä listan kärkipäässä… Tottuneelle autoilijalle matka Lapinjärveltä Helsinkiin ei ole matka eikä mikään. Lapsiperheelle kunta voisi olla todellinen unelmapaikka asettautua.

Koska nyt en oikeasti ole muuttamassa mihinkään, ainakaan nykyisen kuntani ulkopuolelle, on Lapinjärven ja minun suhteeni kevytsuhde, jossa jaettiin yhteinen kesäviikko. Uskon kyllä palaavani Lapinjärvelle myös jatkossa vähintään kesäturistin muodossa ja kiinnostuneena seuraan kunnan somekanavia ja muuta uutisointia  kuulumisista.

Kaikkea hyvää Lapinjärvi! Kiitos tästä viikosta, sen järjestelyistä ja toteuttamisesta, Inka, Iris, Mari, Tiina ja muut kaikki hienot tyyppit, joihin sain törmätä.

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s