Suomen aarteet uhkaavat jäävät vieraaksi suomalaiselle itselleenkin. Olisko tämän korjaaminen yksi #Suomi100-teko?

Palasimme pari päivää sitten reilun viikon matkalta Utsjoelta.

Nuorgam on nyt pohjoisin paikka, jossa olen käynyt. Tämä ennätyskirjaus tehdään vuonna 2017, liki neljänkympin iässä. Tämän ääneen sanominen, tai kirjoittaminen, tuntuu vähän nololta. Näin huonosti olen omaa kotimaata kolunnut, varsinkin sen pohjoisia osia. Eteläinen ilmansuunta on ollut minulle huokuttelevampi.  Utsjoki on ollut minulle paikkana vieraampi kuin Manilan tai Medellinin lähiöt. Miksi näin?

Ensimmäiset päivät Utsjoella olivat yhtä ääneen ihmettelyä. Tällaisia maisemia Suomessa! Samanlaisia vuorijonoja, sinisenä kuohuavia virtoja ja vesiputouksia olen nähnyt Uutta Seelantia esittelevissä matkaoppaissa. Entä nämä lohiuomat, jollaisia olen luullut olevan vain Kanadan erämaissa? Samanlaisia, joissa karhut kalastavat ja kotkat kärkkyvät sattumia lauantaina Avarassa Luonnossa.

20170709_114154

Kapusimme yhtenä päivänä lähitunturin puuttomalle laelle. Tuuli vinkui korvissa, retuutti takin huppua ja pyöritti hiuksia. Jokin tunnistamattomaksi jäänyt lintu huuteli kivikossa. Esteetön maisema avautui pitkälle Norjan puolelle. Kaukana kalkatti karjakellot. Epätodellista. Kertakaikkisen epätodellista. Missä me oikein olemme? Alpeillako?

20170710_134125

Viikko vanhalla saamelaistilalla meni nopeasti. Rutiinit olivat seuraavat; pitkät yöunet, aamukahvin kanssa pihamaalle kuuntemaan Radio Suomea ja rauhallista istuskelua useampi tunti katsellen maisemia, ohi lipuvia pilviä ja niiden varjojen matkaa tunturien kyljessä. Sen jälkeen oli aika pienen kävelylenkin tai kauppareissun, sitten taas asettautuminen pihamaalle radion kanssa, ehkä kaupasta mukaan lähteneen lehden lukua. Sitten ruuan laittoa ja kohta saunan lämmitykseen. Mitään enempää en kaivannut, maisemat itsessään riittivät elämysaddiktin päiväannokseksi.

20170707_174248

Nyt kotiinpaluun jälkeen on tunne, että takaisin Lappiin pitää päästä. Miksi lähteä pois Suomesta, kun meillä on mille tahansa muulle maalle pärjäävä oma uskomaton erämaaluonto? Kokemukseni omasta 30-40-vuotiaiden kaveripiiristä kertoo, että Lapin matkailu koetaan hankalaksi; pitäisi olla matkailuauto, tai auto ylipäätään, mielikuva on nuhjuisista majoituspaikoista ja ei kovin ystävällisestä palvelusta. Miten kaupunkien autottomat ja erätaidottomat suomalaiset pääsisivät kokemaan Lapin? Miten heidät saadaan nousemaan kotimaisen tunturin laelle? Miksi meidän on helpompi ostaa lennot Müncheniin ja hurauttaa vuokra-autolla Itävallan alpeille, kun haluamme tuntea tuulen hiuksissa?

Matkailuyrittäjyydelle olisi alueella iso tilaus, esimerkiksi järjestää retkeilijöille valmiita reissupaketteja, varata majoituspisteet, järjestää kartat ja kuljettaa matkatavarat etappivälit. Sellaisia toimijoita on esimerkiksi Skotlannin suosituimpien vaellusreittien varrella monia, eikä Lapin maisemat jää Skotlannin ylämaasta yhtään jälkeen. Tulijoita olisi, jos tultaisiin pikkuisen enemmän vastaan myös heitä, jotka kaipaavat matkaltaan hieman enemmän mukavuutta ja ennalta valmisteltua. Ottakaa joku koppi, Suomi 100 hengessä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s