Ajatuksia keravalaisesta kerrostalorapusta

Oh, joko taas.

Soitan ovikelloa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen kuuluu rapinaa. Ovea raotetaan sen verran, että näen avaajan olevan hyvin vanha mies, taaempana olohuoneessa seisoo samanikäinen nainen.

”Anteeksi, mutta teidän avaimet roikkuvat tuossa lukossa.” Mies mutisee jotain kiitoksen tapaista, irrottaa avaimet ja sulkee oven. Rappuun kuuluu naisen ääni, sanoista ei saa selvää, mutta äänensävyn tunnistaa. Mokoma unohtelija!

Hymyilyttää, nämä olivat jo toiset ovesta löydetyt avaimet tänään.

Jaan vaalimainoksia. Olen tehnyt sitä ennenkin ja pidän hommasta valtavasti. Rappukäytävät ovat suorastaan liikuttava kurkistus suomalaiseen arkeen. Tuttuutta ja toistuvuutta – kissakoristeita, tervetuloa-kylttejä ja mietelauseita, itse askarreltuja ei mainoksia -lappuja. Ruuan tuoksua, makkarakastiketta ja räiskäleitä.

Rappukäytävät ovat jollain tavalla hyvin intiimejä paikkoja, vain ovi erottaa tilan jonkun kodista. Rappuun kuulee joskus puhetta, välillä musiikkia, pieniä kurkistuksia toisen elämään.  Tätä on arki, kotoinen elämä.

Parasta rappukäytävissä ovat nimet ovissa. Lähes jokainen sukunimi muistuttaa jostakusta nimikaimasta. Yhden kerrostalon aikana ehtii tehdä monta muistomatkaa ala-asteelle ja vanhoille työpaikoille. Näin monta ihmistä minäkin olen tuntenut! Olipa hauska sekin kovaäänisesti naurava sairaanhoitaja ensimmäisessä työpaikassa. Mitähän sille hiljaiselle pojalle yläkoulussä kuuluu?

Jotkin nimet vähän naurattavat, kuten Aarnio. Jotkut ovat hengästyttävän kauniita – Ruusuvuori.

Monessa rapussa joka toinen nimi ei ole perisuomalainen. Laputan ovia ja mietin, mistä oven takana asuva on tullut, millainen on hänen tarinansa. Siinä on jotain liikuttavaa nähdä vierekkäin korhosia ja gonzaleseita, kun molempien ovien läpi kantautuu rappuu ruuan tuoksua ja rauhallista keskustelua. Näin sen pitäisi olla, rauhallista rinnakkaineloa.

Sydänalassa hulmahtaa, kun kuulen jonkun tulevan heti katsomaan, mitä postia tuli. Väliovi aukeaa ja kuuluu paperin rapsetta. Joka kerta toivon, että minun jakamani esite avattaisiin ja luettaisiin samalla kunnioituksella, kuin olen sen kullekin jakanut. Toivottavasti viestini välittyy oven läpi.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s