Keravaa ei tarvita sotkemaan ketsuppitahraista arkeani

Kuvasin viime viikonloppuna somessa laajasti levinneen videon. (Teksti jatkuu videon jälkeen.)

Videolla halusin havainnollistaa Keravalla puuhattavan päiväkotihankkeen älyttömyyden. Savion lähipäiväkotien lakkauttamisen myötä hoitopaikat siirtyvät Kannistoon, yli kahden kilometrin päähän Savion keskustasta ja puolentoista kilometrin päähän juna-asemasta.

Video herätti runsaasti keskustelua Keravan Facebook-ryhmissä, kuten täällä. Valtaosa keskustelijoista oli kanssani samaa mieltä siitä, että hoitopaikkojen siirto vaikeuttaa perheiden arkea ja on suunnitelmana susi. Osa taas näki hoitopaikkojen keskittämisen (väliaikaisena?) välttämättömyytenä ja tarjosi hämmentäviä ja arjesta irrallaan olevia ratkaisuja päiväkotimatkojen hoitamiseen:

Taksillakin pääsee helposti jos ei ole autoa. Monesti on jopa halvempaa ajaa taksilla.

[…] autottomien kannattaa hankkia vaikka polkupyörän peräkärry.

Keskustelua on kiinnostavaa seurata ja se vei ajatuksia kohti uusia kysymyksiä. Todellako on näin, että iso, monien perheiden arkea hankaloittava hanke voitaisiin viedä läpi perheitä kuulematta? Ja onko kukaan missään vaiheessa selvittänyt, mitä mieltä tästä kaikesta ovat lapset itse?

Mannerheimin Lastensuojeluliiton kuntavaalitavoite on päätösten lapsivaikutusten arviointi. ”Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti lapsia koskevissa asioissa on ensisijaisena perusteena huomioitava lapsen etu. Lapsivaikutusten arviointi on väline lasten edun selvittämiseen, jossa lasten ja nuorten kuuleminen on tärkeää.” Erityisesti arvioinnissa pitäisi huomioida köyhien perheiden lapset, vammaiset, maahanmuuttajat.

Mielelläni kuulisin, kuka on tehnyt Savion päiväkotihankkeen kohdalla lapsivaikutusten arvioinnin ja mikä oli lasten näkemys siitä, että päiväkoti vaihtuu ja matka sinne pitenee osan kohdalla.

Tämä Savion päiväkotigate linkittyy osaksi vieläkin isompia haasteita – kuinka kuntalaisia kuullaan ja osallistetaan ylipäätään päätöksen teossa. Kenelle ja kenen tarpeista päätöksiä tehdään? Onko hyvän kunnan mittari ainainen kasvu, ylijäämä, keskittäminen, yhtiöittäminen ja yksityistäminen vai meidän kuntalaisten hyvä arki? Tavallinen ketsuppitahrainen, kurahousuinen arki.

Arki, jossa ei ole liiaksi muutoksia ja epävarmuutta, joka olisi sopivan kevyt kantaa, on monen meistä tavoite. Minusta kunnan tehtävä on pitää asukkainen arki niin keveänä kuin mahdollista, sillä kyllä elämällä on siihen tapana omat mausteensa ja taakkansa antaa. Turhaa sitä on enää kunnan kikkailuilla monimutkaistaa.

Kuva: Fran Gambín/ Freeimages.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s