Tyttöä saa kutsua tytöksi ja poikaa pojaksi. *

* Kun henkilö on määrittänyt itsensä tytöksi tai pojaksi.

Tänä aamuna unihiekka karisi silmistä hetkessä, kun luin keravalaisen kunnanvaltuutetun Pentti J. Rönkön mielipidekirjoituksen Keski-Uusimaasta (31.1.2017). Rönkkö on tuohtunut Setan uudesta oppaasta, joka antaa ohjeita yhdenvertaiseen oppilaiden kohtaamiseen koulussa. Rönkön mukaan nyt koulussa ollaan ajamassa pois ”pienen vähemmistön takia” tyttö- ja poikanimien käyttöä. Rönkkö on kimpaantunut myös siitä, että Seta vierailee koulussa puhumassa ”sukupuolisen suuntautumisen moninaisuudesta”. Hän aikoo tehdä kaikkensa, ettei näin jatkossa tapahdu ja nuorten päätä hämmennetä ”vähemmistön asioilla”.

16444088_10154642640753801_1449008256_o

Voi huokaus.

Samanlaista puhetta on kuultu jo ennen Rönkköäkin, mutta tuntuu pakottavalta jatkaa keskustelua, sillä Rönkkö kirjoittaa lapsia ja nuoria yksinkertaistavasti ja heidän ymmärryskykyään vähättelevästi.

Viime syksynä tein virkatöissäni yhteistyössä Lukiolaisten Liiton kanssa kyselyn liiton nuorille jäsenille heidän muistoistaan liittyen peruskoulun seksuaaliopetukseen. Pyysimme heitä muistelemaan opetuksen arvoja ja asenteita. Seksuaaliopetus on siis opetussuunnitelman mukainen osa terveystiedon opetusta ja ajoittuu yläkoulun 8.-luokalle. Tässä Rönkölle ja muillekin pari maistiaista, miten 16-17-vuotiaat asiasta ajattelivat:

”Seksuaalikasvatus keskittyy pääasiassa hetero- ja homoseksuaalisuuteen ja niistä kertomiseen eikä aina todellakaan puhuta muista seksuaalisuuksista sekä sukupuolista. Vaikka paljon on menty eteenpäin, edelleen seksuaalikasvatus on jämähtänyt tietylle tasolle sillä seurauksella, että ne ihmiset, jotka eivät kuulu kumpaankaan edellä mainittuun seksuaaliryhmään tuntuvat jäävän ulkopuolelle. Osa heistä kokee olevansa virheellisiä, sillä he eivät saa tarvitsemaansa tietoa, sillä heidät jätetään omalla tavalla kasvatuksen ulkopuolelle.”

”Opetuksessa vain sivutaan nopeasti erilaiset seksuaalivähemmistöt, vaikka tietoisuuden levittäminen kasvattaisi suvaitsevaisuutta.

Samaten viime syksynä kysyimme lähes kolmeltasadalta kahdeksasluokkalaiselta heidän toiveistaan tulevalle seksuaaliopetusjaksolle. Näin vastasi joukko pohjoissuomalaisia 13-14-vuotiaita nuoria:

”Luokassa pitäisi keskustella ehkäisystä, eri suuntautumisista ja seksuaalisesta yksityisyydestä. Joillakin on varmasti pelkoja ja paljon kysyttävää siitä. Tärkeää on mielestäni painottaa, että jotkut tuntevat sen täysin normaaliksi ja mukavaksi ilmaista avoimesti omaa seksuaalisuuttaan ja jotkut eivät, sitä pitäisi kunnioittaa. Tiedän myös, että monet eivät ole tietoisia muusta kuin kolmesta seksuaalisesta suuntautumisesta ja saattavat siksi kyseenalaistaa itseään.

”haluaisin tietää enemmän, mitä erilaisia seksuaalisia suuntautumisia on, haluaisin oppia tietämään kuka minä itse olen

”enemmän erilaisista seksuaaliryhmistä, niiden historiasta ja miksi eri seksuaalisuuksia on

”mitä tarkoittaa, kun ei tiedä pitääkö tytöistä vai pojista?

Mistä ylläolevat sitaatit kertovat? Ne kertovat siitä, että nuorille on itsestään selvää, että seksuaalisia suuntautumisia ja sukupuolia on useita. Lukiolaiset suorastaan närkästyivät ”lokeroivasta ja heteronormatiivisesta” opetuksesta. Heitä ei hämmennä moninaisuudesta puhuminen, kuten Rönkkö esittää, vaan se, jos moninaisuudesta ei puhuta.

Rönkön ”pieni vähemmistö” tarkoittaa Keravan kokoisessa kaupungissa noin 4000 ihmistä. Kun mukaan lasketaan henkilöiden kumppanit, lapset, vanhemmat ja sisarukset, moninkertaistuu luku. Mikä on nyt vähemmistö, moninaisuuteen suvaitsevasti suhtautuvat vai sitkeästi homo- ja transfobisiin jupinoihin, menneeeseen maailman kuuluva puhe?

Suomessa on voimassa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolait. Niiden mukaan niin kouluissa, työpaikoilla kuin palveluissa ihmistä ei tule syrjiä mm. seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin perusteella. Tämä tarkoittaa, että kaikkien meidän tulee opetella uudenlainen tapa kohdata toinen ihminen. Jotta yhdenvertaisuus todella toteutuu, emme voi lähteä olettamasta, että kaikki ovat tyttöjä tai poikia, vaan siitä, että jokaisessa koululuokassa ja työpaikalla on myös muulla tavalla sukupuolensa määritteleviä ihmisiä.

Ja muuten, kunnanvaltuutettu Rönkkö. Kun kysyimme syksyllä nuorilta, mitkä ovat heistä mieluisimpia tapoja opiskella seksuaalisuuteen liittyviä asioita, oli monen mielestä kouluissa vierailevat asiantuntijat, kuten järjestöjen edustajat, yksi kaikkein odotetuimmista ja mielenkiintoisimmista tavoista.

 

Kuva: Ignacio Leonardi / Freeimages.com

 

 

 

2 thoughts on “Tyttöä saa kutsua tytöksi ja poikaa pojaksi. *

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s