Välittävät suomalaiset

Suomalaiset ovat itsekäs ja välinpitämätön kansa. Näin voisi päätellä Facebookissa kiertävästä tarinasta (siteerattu mm. täällä). Kertomuksessa helsinkiläisellä uimarannalla itsensä loukanneen lapsen isä kuvailee, kuinka lapsen hätää ei huomattu ja apua antoi vain yksi ihminen. Tarinan saamien kommenttien perusteella suomalaiset (eritoten helsinkiläiset) ovat hävyttömiä, itsekkäitä paskiaisia. Oikeastaan koko Suomi on ihan perseestä.

Me suomalaiset emme ole välinpitämättömiä. Kaikkea muuta. Ei ole kertaa, jolloin en olisi apua saanut tai sitä antanut tarvittaessa. Avutta ei ole jäänyt kukaan läheisenikään. Näitä kokemuksia ei jaeta sosiaalisessa mediassa, eikä ilmaislehtien tekstaripalstoilla. Sen ne kuitenkin ansaitsisivat, joten jaettakoon tässä muutama näistä hämmästyttävistä kertomuksista:

Ystäväni sai sairauskohtauksen Keravan keskustassa. Ensiapuun riensi joukko ihmisiä ja ambulanssi oli paikalla parissa minuutissa.

Naapurini kaatui jäisellä pihallaan. Näin tapahtuman ja otsan haavaa hoidettiin naapurin keittiössä.

Pyörryin hellesäällä pitkään seisottuani. Tajunnan palatessa ympärillä oli monia huolestuneita kasvoja, yksi huolestuneista piti jalkojani ylhäällä. Sain juotavaksi vettä ja syötäväksi suklaata.

Olin itse se, joka piteli jalkoja ylhäällä, kun edessäni lentoaseman lähtöselvitysjonossa seissyt nainen pyörtyi ja kupsahti kumolleen.

Työkaveri kaatui pyörällä, paikalle pysähtyi useita muita pyöräilijöitä ja ohikulkeneita autoja.

Pieni kummilapseni katosi kauppakeskuksessa. Pian hänet talutti järkyttyneen isoäidin luo ventovieras henkilö.

Olen nähnyt, kuinka aikuiset auttavat ekaluokkalaisia suojatien yli, kuinka bussissa paikka luovutetaan ikäihmiselle, kuinka painavien laukkujen kanssa painiskelevan taakkaa helpotetaan juna-asemalla, kuinka ohikulkija pysähtyy tarkkailemaan puiston penkille sammuneen hengitystä, kuinka nopeasti käynnistyy paineluelvytys keskellä kaupunkia, kuinka eksynyt lapsi viedään kotiin, kuinka karannut koira ruokitaan ja juotetaan ja toimitetaan löytöeläintaloon.

En usko alkuunkaan, etteivätkö suomalaiset välittäisi, etteikö Suomessa saisi apua. Uimarannan tyttöäkin oli auttamassa sairaanhoitaja ja ambulanssi saatiin paikalle nopeasti.

Joku ihmismielen asiantuntija voisi kertoa, mitä tapahtuu, jos ihminen toistuvasti altistuu ”hätä uimarannalla”- tyyppisille tarinoille. Alkavatko ne toteuttaa itse itseään? Muuttavatko ne meitä välinpitämättömiksi vai innostavatko auttamaan? Alammeko niiden kautta uskoa, että olemme tosiaankin huonoja ihmisiä? Ainakin minulle itselleni tulee niitä lukiessa epämukava olo, vaikka kaikki arkikokemukseni puhuvatkin toista.

Tarvitaan siis tarinoita kokemuksista, joissa apua on annettu ja vastaanotettu. Ne eivät saisi olla niin itsestäänselviä, etteikö niistä tehtäisi päivityksiä Facebookiin tai kirjoitettaisi mielipidepalstoille. Hyvät kanssakulkijat – täytetään siis sosiaalinen media onnistumisista, positiivisista arkisista kohtaamisista ventovieraiden kesken, kerrotaan auttajista ja autetuista.

Vahvistetaan positiivista mieltä, röyhistetään rintaa, suoristetaan rankaa – sillä oikeasti; me suomalaiset olemme välittäviä ihmisiä, hienoja tyyppejä.

4 thoughts on “Välittävät suomalaiset

  1. Kylläpä apua löytyy tarvittaessa… jouluaatonaattona autoni vesiletku halkesi Levillä ja ajoin Kittilän Nesteelle auton höyrytessä vesiään 30 asteen pakkasessa … huoltomiehet olivat tietysti lähteneet jo joulun viettoon klo 16 jälkeen. Paikalla oli kuitenkin aseman pomo, johtaja , joka otti huoleni omakseen- soitti Rovaniemelle ja tilasi sieltä uuden vesiletkun, joka tuli linja-autolla kahdessa tunnissa Kittilään – pomo itse laittoi letkun paikoilleen ja toivotteli hyvät joulut ja sanoi, nyt voit palata sinne etelään joulun viettoon. – olispa muutoin ollut aika hankala tilanne. Kiitollinen olen edelleen!

    – toinen vastaava – olimme menossa moottorikelkalla Sevetistä Pulmankiin ja puolimatkassa kelkan variaattorin hihna katkesi- kelkka jäi siihen… reitille sattui eräs poromies – huomasi huolemme ja sanoi, että käympä teille uuden hihnan – ajoi Inariin , haki sieltä hihnan – tuli takaisin ja vaihtoi sen etelän miehelle paikalleen ja toivotti hyvää pilkkireissua Pulmanki-reitille… saimme hyvin harjuksia ja rautuja ja talvilomamme oli täydellinen tämän hienon auttajan ansiosta !

    Summa summarum …kyllä me suomalaisetkin osaamme auttaa tarvittaessa – itsekin pyrin aina siihen, jos apuani tarvitaan !

    Etelän Jussi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s