Hälytyskellot soivat. Kuuleeko ammattikoulu?

Tuore lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila nosti keskusteluun ammattikoululaistyttöjen kokeman seksuaalisen kaltoinkohtelun. Kurttila siteerasi THL:n kouluterveyskyselyä, jonka mukaan amistytöstä kolmannes on kokenut jonkinlaista kaltoinkohtelua koskettelusta aina väkivaltaan. Huomattavaa on, että amistyttöjen keskuudessa ilmiö on paljon yleisempi kuin lukiolaisikätovereiden joukossa, jossa noin neljännes tytöistä raportoi kokeneensa samaa.

Kurttilan nosto on tärkeä kahdella tapaa. On hienoa, että lapsiasiainvaltuutetun ensimmäisen puheenvuoron aihe on nuoruusikäiset, sillä yleisessä keskustelussa näyttää usein unohtuvan, että hekin ovat alaikäisiä ja yhä suojelun tarpeessa. Tärkeä on myös keskustelun teema.

Puheenvuorossa Kurttila keskittyi tyttöihin, mutta myös ammattiin opiskelevat pojat ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa muita poikia enemmän. Joka kymmenes heistä raportoi näin. Vaikka kaltoinkohtelun yleisyys ammattikoululaisten joukossa on pitkään tunnettu ilmiö, ei sen syyt ole edelleenkään tiedossa. Seksuaalisten loukkausten yleisyys ei ole myöskään ainoa negatiivinen asia, jolla ammattikoululaiset erottuvat ikätovereistaan. Samaisen kouluterveyskyselyn mukaan he tupakoivat ja käyttävät alkoholia muita enemmän, samoin kuin kokeilevat huumeita. Amistytöillä on myös enemmän ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta kuin lukiolaistytöillä.

Miksi näin? Spekulaatioita on monia. Negatiivisen vertaispaineen tiedetään altistavat päihdekokeiluille ja lisäävän tupakointia. Seura siis tekee jossain määrin kaltaisekseen. Vertaispaineen myös epäillään lisäävän seksuaalista riskikäyttäytymistä, vaikka tutkimusnäyttöä onkin heikosti. Päihteiden käytöllä taas on muuta riskikäyttäytymistä lisäävä vaikutus ja se myös altistaa mielenterveysongelmille. On myös pohdittu, onko ammattikoulu ympäristönä jotenkin erityisen altistava seksuaaliselle kaltoinkohtelulle.

Vai onko terveyserojen ja koetun kaltoinkohtelun taustat jossain vielä kauempana? Voiko eroja selittää jokin kasvuoloissa? Perinteisesti ammattikouluihin on hakeutunut heikommin koulutettujen vanhempien lapset. Onko amiksissa lukioihin nähden yliedustus rikkonaisten perheiden, ehkä työttömyyden ja mielenterveysongelmien kanssa tapelleiden vanhempien jälkikasvua? Jos näin olisi, selittäisi se osan lasten terveystottumuksista. Kotona opitut tavat tarttuvat. Toisaalta heikolle huolenpidolle jäänyt lapsi ei välttämättä koe itseään välittämisen arvoiseksi ja ajautuu muita helpommin erilaisiin riskitilanteisiin. Nyt kuitenkin tiedämme, että ammattikoulujen suosio on kasvanut nuorten keskuudessa niin, että sinne hakeutuva opiskelija-aines edustaa tasapuolisemmin väestöä, eikä edellä kuvattu selitysmalli enää tunnukaan tyhjentävältä.

Tarvittaisiin lisää tutkimusta siitä, missä vaiheessa terveyserot nuorten keskuudessa alkavat muodostua ja missä vaiheessa koetut seksuaaliset kaltoinkohtelut ovat tapahtuneet. Tämä tieto olisi välttämätön, jotta ennaltaehkäiseviä toimia voitaisiin käynnistää.

Sosioekomiset terveyserot puhuttavat aika ajoin. On hyvin tiedossa, että korkeammin koulutetut elävät terveemmin ja pidempään. Terveyserot näyttäisivät kehittyvän jo varhemmin kuin ehkä olemme tajunneet, ne näkyvät jo ammattikoululaisten keskuudessa, kenties tätäkin ennen. Asialle tarttis tehdä jotain ja pian. Vähintä, mitä voidaan tehdä, on tarjota nykyistä enemmän kaikki nuoret tavoittavaa terveyskasvatusta osana ammattikoulun opetussuunnitelmaa, sekä henkilökohtaista neuvontaa opiskeluterveydenhuollossa. Terveyskasvatuksen pitäisi sisältää seksuaalikasvatusta ja -neuvontaa, jossa pureudutaan myös seksuaalisen kaltoinkohtelun ilmiöön. Koska terveyserojen siemen kylvetään todennäköisesti jo lapsuudessa, pitäisi puuttumista ja kohdennettua neuvontaa olla tarjolla jo kauan ennen ammattikouluikää, eikä vain lapselle, vaan koko perheelle.

Mainokset

2 thoughts on “Hälytyskellot soivat. Kuuleeko ammattikoulu?

  1. Hyvä kirjoitus ja hälyttävä aihe tosiaan. Tein graduni HY:n kasvatustieteen laitoksen amis-projektiin ja sivusin siinä sukupuolisen häirinnän teemaa myös. Mielestäni sukupuolista häirintää voisi tässä tarkastella myös suhteessa sukupuoleen, luokkaan ja valtaan ja kysyä minkälaiset kulttuuriset käsitykset tavallaan oikeuttavat tiettyjen nuorten miesten harjoittamaa häirintää (ainakin heille itselleen ja ehkä vertaisryhmässä). Nuorten miesten tosiaan koska yleensä kai häiritsijät edelleen ovat nimenomaan poikia ja miehiä – tämä ilmiö ei ole mitenkään sukupuolineutraali eikä ”tasa-arvoinen”. Mitä nuoret ajattelevat tytöistä, pojista ja seksuaalisuudesta? Kuka on siinä asemassa että voi mielestään ja ryhmän hyväksynnällä esimerkiksi arvostella toisen ulkonäköä tai häiritä seksuaalissävytteisellä huutelulla tai peräti kiinni käymisellä? Miksi näin on? Miten tämä ilmiö liittyy valtaan, luokkaan ja kulttuuriin? Sanna Aaltosen Tytöt, pojat ja sukupuolinen häirintä on tosi hyvä kirja aiheesta (muistaakseni Aaltonen haastatteli yläasteikäisiä nuoria kirjaansa varten), suosittelen jos teema kiinnostaa.

    1. Kiinnostavia näkökulmia! Luuletko, että amisporukan ”heterogenisoitumisen” myötä häirintä ilmiönä vähenee? Tai perinteisten poika-alojen tytöttymisen myötä? Ilmeisesti siis ammattikouluissa pitäisi keskittyä enemmän sukupuolista, rooleista jne puhumisen tapaan ja asettaa ehdoton ”ei” kaikelle häirinnän suuntaisellakaan. Ei mahdoton haaste.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s