Lääkärikoulutuksen laatu on heikentynyt

Alla oleva tekstini julkaistiin Hesarin mielipideosastolla tammikuussa 2014. Se sai kaksi vastinetta – toisen puolesta ja toisen vastaan. Vastaanpanijat, jotka edustivat yliopistoa, olivat vankasti sen kannalla, että nykymuotoinen lääkärikoulutus on laadukasta ja kestää hyvin massiiviset kurssikoot.

Iloni oli suuri, kun huomasin, että nyt myös Lääkäriliitto on huolestunut koulutuksen laadusta ja haluaa varmistaa riittävät resurssit. Ehkä jotain alkaa viimein tapahtua!

Opetushenkilöstön määrä on laskenut lähes samassa suhteessa kuin opiskelijoiden määrä on noussut. Tämä näkyy ryhmäopetuksen ja potilasharjoittelun vähenemisenä. Innostuneet ja motivoituneet vastavalmistuneet lääkärit kulutetaan loppuun parissa vuodessa, kun taidot eivät riitäkään. Potilaat valittavat tyytymättömyyttään.

Kaiken taustalla ovat yliopistojen säästöpaineet ja rahoitusongelmat. Yliopistoilta tarvitaan nyt rohkeutta tarkastella nykytilaa kriittisesti ja kuulla opiskelijayhdistysten ja opetushenkilökunnan viesti: näin ei voi jatkua, tilanne on kestämätön.

Lääkäriliiton viesti herättää toivon siitä, että nyt asiaan tartutaan.

 

Terveydenhuollon valtaviksi kasvaneet kustannukset ovat osaltaan pakottamassa kuntia veronkorotuksiin ja kuntaliitoksiin. Terveyspalveluiden tarve tuskin pienenee väestön ikääntyessä ja terveysasioihin liittyvän valveutuneisuuden kasvaessa.

Suuretkin summat muodostuvat pienistä virroista, kuten yksittäisistä lähetteistä erikoissairaanhoitoon sekä röntgen- ja laboratoriotutkimuksista. Kelan rahapussia kuristavat lääkekulut ja sairauslomat.

Samanaikaisesti tämän rinnalla suomalainen lääkärikoulutus huononee. Paikoin lääkärikoulu on kuin kirjekurssi sillipurkissa: jo vuosia sitten liian pieneksi käyneet luentosalit pullistelevat, ja ryhmäopetus vähenee. Ryhmäopetuksessa potilasta tutummaksi tulevat opiskelukaverin hartiat, joiden yli kurkitaan, jotta näkisi edes vilahduksen opetustilanteesta.

Käytännön harjoitusten vähentyessä ei lääkärikokelas opi edes perustaitoja, kuten poskiontelopunktiota tai nivelpistoksia. Oppimatta jää myös kaikkein tärkein: potilastyön vuorovaikutuksen harjoittelu.

Osaamattomuus johtaa varovaisuuteen. Se taas johtaa lähetteisiin lisätutkimuksiin, joita ei ehkä tarvittaisi, lääkehoitoihin, joita ilmankin pärjättäisiin, ja sairauslomiin, jotka eivät sairasta paranna. Tuetta jäävä osaamaton ahdistuu, kyynistyy ja vaihtaa työpaikkaa, ellei sitten työuupumus vie sairauslomalle.

Sanotaan, että työ tekijäänsä opettaa. Näin toki onkin. Jotta nuori vastavalmistunut lääkäri luottaisi kykyihinsä ja kokisi myös perusterveydenhuollon houkuttavana, täytyy lääkärikoulutuksen laatuun panostaa paljon nykyistä enemmän. Niin myös ehkäistäisiin kyynistymistä ja uupumista.

Lääkärikoulutuksen laatu on heikentynyt jo vuosien, ellei jopa vuosikymmenten ajan. Huoli on niin opiskelijoilla kuin heitä opettavillakin. Huolen pitäisi olla meillä jokaisella suomalaisella. Millaisin tiedoin ja taidoin varustetun lääkärin sinä haluat tavata, kun seuraavan kerran sairastut?

(Julkaistu alunperin HS Mielipiteessa 26.1.2014)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s